Puhelimen pitäminen kädessä on nykyään supertavallista, koska se on väline navigointiin, kommunikointiin ja visualisointiin (esim. kameran avulla). On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka tuskin koskaan käyttävät sitä puhelujen puhumiseen. Tämä tarkoittaa, että kommunikaatio tapahtuu pääosin tekstiviesteillä, Whatsappilla, Facebookin Messengerillä ja sähköpostilla.
Mistä tämä haluttomuus puhua puhelimessa oikein tulee?
Ei tietenkään ole olemassa yhtä selvää ja kaikkiin pätevää syytä, mutta yksi yleisimmistä on se, että nämä soittamatta jättävät pitävät tehokkaampana kysymysten kysymistä kirjoittamalla. Voit lähettää viestin ja saada vastauksen välittömästi, ilman tavallista jutustelua. Myös kysyminen Twitterin kautta voi olla supertehokasta. Organisaatiot, asiantuntijat, paikalliset… Twitterissä on niin monia ihmisiä vastaamassa kysymykseesi, joten miksi vaivautuisit etsimään yrityksen, sen puhelinnumeron ja yhteyshenkilön, kun pelkkä yksinkertainen tviitti riittää.
Kommunikointi kirjoittamalla voi lisäksi auttaa sinua tarkistamaan muistilistan mielessäsi. Puhelimen käyttämättä jättäminen on toki myös sukupolveen liittyvä juttu. Useat millenniaalit kokevat, että heidän pitäisi olla mahdollisimman tehokkaita, ja siksi he ovat omaksuneet digitaalisen kommunikaation hyödyt. Valtaosa isoista verkkokaupoista, vakuutusyhtiöstä ja ruoantoimitusyrityksistä on tavoitettavissa chatin, tviittauksen, Whatsappin ja sähköpostin kautta, joten voit vaikka tilata ruokaa napin painalluksella.
Puhelimen käyttämättä jättäminen voidaan nähdä myös taktiikkana yhteenoton välttämiseen – saat viestisi ja kysymyksesi välitettyä, jolloin siihen pitää vain vastata.
Tarkoittaako tämä puhelimen loppua?
Ei tietenkään. Se kuitenkin selittää, miksi teleoperaattorit myyvät nykyään älypuhelimiin tavuja minuuttien sijaan. Siltikään kaikkia keskusteluja ei voida käydä sähköpostitse, kaikkia kontakteja ei voida toteuttaa kirjoittamalla tai kaikkiin kysymyksiin vastata yhdellä tviitillä. Ja tietenkin aina tulee olemaan äitejä, jotka haluavat kuulla lapsensa äänen.